Tiistaina 21.11. juhlistimme Sovittelujournalismin käsikirjan julkaisua Suomen Journalistiliiton toimistolla Helsingissä. Parin tunnin keskustelu kulki loistavien puhujavieraiden vauhdittamana syvälle journalismin ytimeen.
Ytimeen johdatti tutkija Mikko Hautakankaan avaus, jossa hän summasi, että sovittelujournalismi on työkalu, jolla journalismia voi pyrkiä tekemään paremmin. Tavoitteena on tukea erilaisten kansalaisten luottamusta siihen, että julkiseen keskusteluun kannattaa osallistua, siellä kannattaa puhua totta ja kannattaa myös kuunnella muita. Työpajoissa kokeiltuja konkreettisia keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi esitteli hankkeen johtaja Laura Ahva.
Journalististin toimintaa ohjaavien periaatteiden tekeminen näkyväksi jutun kohteille ja yleisölle on tärkeää luottamuksen rakentamiseksi. Läpinäkyvyys nousi esiin erityisesti ruokakulttuurin professorin Johanna Mäkelän puheenvuorossa. Vaikka journalisteilla on selkeät ja perustellut periaatteet esimerkiksi sitaattien tarkistamisesta, tätä ei useinkaan avata jutun kohteille. Varsinkin tulenaroissa aiheissa asiantuntijahaastateltavakin voi olla huolissaan siitä, millaisessa valossa hänen sanomansa tulee julki. Periaatteiden avaaminen ja avoin keskustelu toimittajan ja haastateltavan välillä lievittää hämmennystä ja lisää luottamusta journalismin kykyyn käsitellä hankalaa aihetta.
Moninäkökulmaisuus saa kiitosta
Kauppalehti Option toimittaja Anni Erkko kertoi omasta juttuprojektistaan ja työpajassa kehitetystä ”aurinkomallista”, joka kannusti häntä etsimään eri näkökulmia ja auttoi nostamaan rimaa monimutkaisen aiheen käsittelyssä. Jutussaan hän avasi useista näkökulmista, muun muassa haastattelemalla Johanna Mäkelää, mitä kaikkea ”puhdas ruoka” voi eri toimijoille tarkoittaa. Millä motiivein ruoasta ja sen puhtaudesta puhutaan ja miksi ruokakeskustelu herättää niin vahvoja tunteita ja riitelyä? Jutun tavoite oli antaa lukijoille aineksia oman ajattelun kehittämiseen.
Parhaillaan Tampereen yliopistossa journalistiikan vierailijaprofessorina toimiva Helsingin Sanomien uutispäällikkö Jussi Pullinen vahvisti, että moninäkökulmaiset ”kaikki tästä aiheesta” -jutut toimivat hyvin etenkin verkossa. Ne keräävät lukijoita ja tuottavat jopa harvinaista kiitosta, että ”tämä oli hyvää journalismia”. Näkökulmien lisääminen siis toimii, mutta samalla se rikkoo journalismin perinteistä tapaa valita juttuun tietty näkökulma.
Pullinen kysyi kuitenkin, kumpi on sovittelevuuden näkökulmasta tärkeämpää, monien äänten pääsy julkisuuteen vai faktoista huolehtiminen? Noora Kettunen Sovittelujournalistien yhdistys Sopivasta korosti aidon kohtaamisen merkitystä: moniäänisyys ja tunteetkin huomioiva vuorovaikutus ei tarkoita faktojen hylkäämistä tai kriittisyydestä tinkimistä. Itse asiassa juuri kuunnelluksi tuleminen mahdollistaa myös kriittisen haastamisen ja vaikkapa faktojen korjaamisen.
Puheenjohtajuus verkossa vaatii ajattelun muutosta
Verkkokeskustelun kiemurat ja journalistin mahdollisuudet toimia verkossa keskustelun puheenjohtajana saavat käsikirjassamme koko luvun verran huomiota, ja aihe herätti hyvän keskustelun julkaisutilaisuudessa. Kokemukset kehityshankkeista vahvistivat uskoa, että huolella hoidettu keskustelu voi olla journalistisesti arvokasta ja innostavaakin. Tutkimusten mukana hyvin johdettu verkkokeskustelu myös lisää luottamusta mediaan. Laadukkaan ja läsnäolevan keskustelun tuottaminen vaatii kuitenkin resurssien ohjaamista tähän työhön, mikä edellyttää uudenlaista ajattelua ja moderointityön arvostuksen lisäämistä toimituksissa.
Keskustelussa nousi esiin myös kysymys alustoista: journalistisen aiheen herättämä keskustelu hajautuu yleensä useille areenoille, jolloin toimittajan on tehtävä valintoja, mihin kaikkiin keskusteluihin osallistuminen on mielekkäintä.
Riskinä konsensushakuisuus
Lopulta päädyttiin pohtimaan suomalaisen julkisen keskustelun nykytilaa ja keskustelukulttuurin kehitystä. Arkiset mielikuvat sovittelusta ohjaavat helposti kysymään, onko kyse konsensushakuisuudesta ja kompromisseistä. Suomalaista keskustelukulttuuria on aiemmin pidetty turhankin hymistelevänä ja erimielisyyttä huonosti sietävänä. Miksi sovittelevuutta tulisi siis lisätä? Sovittelujournalismi ei kuitenkaan tavoittele näennäistä tasapuolisuutta, vaan sitä, että erimielisyyksien kanssa osattaisiin elää.
Juuri nyt puhutaankin paljon dialogin tarpeesta monilla yhteiskunnan alueilla. Kyky käsitellä erilaisia arvoja ja mielipiteitä yhdessä ja kriittisesti on välttämätöntä yhteiskuntarauhan näkökulmasta, mutta se voi olla myös positiivinen ja rakentava voimavara. Dialogisella keskustelulla on arvoa silloinkin, kun asioista ei tulla samanmielisiksi.
Voit halutessasi kuulla keskustelumme myös omin korvin – tilaisuuden livestriimi löytyy nyt tallenteena YouTube-kanavaltamme.
Sovittelujournalismi 