Sovittelujournalisteille oma yhdistys!

Toimittaja Noora Kettunen oli miettinyt erilaisia näkökulmia keskusteluttavan verkkosivuston perustamista jo pitkään. Kun Noora osallistui meidän sovittelujournalismityöpajaamme Helsingissä keväällä 2016, haave sai nimen. Nyt Noora kumppaneineen on perustanut sovittelujournalisteille oman yhdistyksen, Sopivan. Heidät löytää verkosta osoitteesta www.sopiva.org.

Noora Kettunen. kuva: Sopiva.org

– Kun kuulin ensimmäisessä työpajassa siitä, mitä sovittelujournalismi voisi olla, niin tajusin heti, että tämähän on sitä, mitä olen halunnut tehdä, Noora muistelee.

Monipuolisen toimittajataustansa ansiosta Nooralla oli näkemys siitä, millaista keskustelualustaa suomalainen mediakenttä kaipaisi sekä kontakteja samalla tavalla ajatteleviin kollegoihin ja muihin toimijoihin.

– Syksyllä 2016 aloin koota muita kiinnostuneita mukaan verkostoon. Vuoden ajan olemme nyt kehittäneet ideaa, käyneet kansainvälisissä seminaareissa hankkimassa lisää tietoa ja miettineet erilaisia vaihtoehtoja toiminnan organisoimiseksi. Nyt olemme sitten perustaneet sovittelujournalistien yhdistyksen.

Yhdistys toimii kaikille avoimena verkostona ja tarjoaa jäsenilleen monenlaista tukea, muun muassa järjestää rakentavan keskustelun työpajoja. Yhdistys avaa myöhemmin syksyllä myös oman sovittelevan verkkomedian, jolla pyritään tarjoamaan uusia näkökulmia ja avaamaan keskusteluyhteyksiä.

– Lisäksi kerromme blogissamme myös periaatteistamme, miksi me teemme tätä ja mitä sovittelujournalismi meille tarkoittaa. Sinne ja Facebook-ryhmäämme voi tulla keskustelemaan aiheesta, Noora rohkaisee.

Aito kuunteleminen on sovittelujournalistien tärkein tehtävä

– Käytän mielelläni tätä sovittelujournalismi-termiä, en puhu ratkaisukeskeisestä tai rakentavasta journalismista. Kuten varsinaisessa sovittelutoiminnassa, myös sovittelujournalismissa on tarkoituksena avata keskusteluyhteys. Jos perinteiset tavat tehdä journalismia eivät johda ymmärryksen lisääntymiseen, toimittaja voi omaksua uuden roolin ja noudattaa sovittelun periaatteita, Noora sanoo.

Tärkeää on, että ihmisiä ei leimata tai pakoteta muottiin, vaan heitä kuunnellaan ja ”tarkkuutetaan”, Naapuruussovittelun piirissä käytettyä termiä lainaten.

– Liian usein me toimittajat vain päästämme vuorotellen ääneen eri näkökulmia. Pitää kysyä tarkemmin, että miksi ajattelet näin, mistä tuo ajatus tulee, yhä tarkemmin ja tarkemmin. Näin tulee paljon monimuotoisempi kuva siitä, miten jonkun ihmisen ajatusmaailma on rakentunut.

Nooran mielestä siis sovittelujournalismin pitää olla kriittistä ja perusteellista: erilaisia näkökulmia ei vain esitellä, vaan niiden taustat tuodaan julki.

– Varsinkin muut toimittajat saattavat kysellä, että miten tällaista voi käytännössä tehdä, pakotetaanko tässä ihmiset olemaan samaa mieltä tai silotellaan asioita. Mutta siitä ei ole kysymys. Me teemme tätä yleisöjä varten ja journalistin ohjeita noudattaen, Noora kertoo.

Sovittelu on yhteiskunnallista Tetristä

Työpajaamme osallistunut journalistiopiskelija Nikke Kinnunen pohtii sovittelun perimmäistä luonnetta. Samanmielisyyttä ei tavoitella, mutta sovitteleva ote voi avata ymmärtämään, miksi toinen ajattelee eri tavalla. Hyvänä esimerkkinä rinnakkaisten maailmojen avaamisesta Nikke pitää Vihreän Langan ja Maaseudun Tulevaisuuden yllättävää yhteisprojektia ruoan tuotannosta.

___

Työpajan aikana sovittelun käsite on mietityttänyt minua toistuvasti. Sovittelu ei viittaa mielestäni välttämättä prosessiin, jonka lopputuloksena olisi sovinto. Kyseessä on ennemmin yritys löytää keskenään eri muotoisille palikoille mahdollisimman jouheva järjestys. Nykyaikaisissa moniarvoisissa ja monimutkaisissa yhteiskunnissa olisi suoranainen ihme, jos kaikki yhteiskunnan osat saataisiin sopimaan keskenään saumattomasti yhteen.

Sovittelussa onkin nähdäkseni ennen kaikkea kysymys yhteisymmärryksen synnyttämisestä. Työpajan aikana tästä on saatu useita hyviä esimerkkejä. Maaseudun Tulevaisuuden ja Vihreän Langan yhteisprojekti helsinkiläisen vegaanin ajasta siilinjärveläisellä maitotilalla ei tähdännyt kummankaan juttuun osallistuneen ihmisen, saati lukijoiden, maailmankuvan vaihtumiseen. Sen sijaan jutut (Vihreän Langan ”Vegaani maitotilalla” ja Maaseudun Tulevaisuuden ”Kiinnostus turvalliseen ruokaan yhdistää vegaania ja viljelijää”) onnistuivat toivottavasti valottamaan lukijoille, miksi joku ajattelee eri tavoin kuin itse.

Jotkut voivat liittää sanaan sovittelu myös ajatukseen kritiikittömyydestä. Tämä ajatus voi kuitenkin olla hätiköity. Sovittelevaa juttuprojektia tehdessä kaikkien asianomaisten kaikkien näkemysten allekirjoittaminen sellaisenaan ei auta yhteisymmärryksen synnyttämisessä, päinvastoin. Esitettyihin väitteisiin saa ja pitää suhtautua kriittisesti. Muutoin sovittelu muuttuu hymistelyksi.

Kriittinen suhtautuminen ja torjuva suhtautuminen ovat kuitenkin eri asia. Työpajan tapaamiskerroilla kuunteleminen nousi toistuvasti tärkeimpien sovittelijan työkalujen joukkoon. Jyväskylän Ylen toteuttamassa tunnin mittaisessa sovittelevassa keskusteluohjelmassa lääketieteen ja vaihtoehtohoitojen puolesta puhujat löysivät yhteisen maaperän potilaan auttamisesta. Lääkärit suhtautuvat usein kriittisesti vaihtoehtohoitojen toimivuuteen. Silti niillä nähtiin arvoa, mikäli ne auttoivat potilasta.

Sovittelevassa otteessa eriävien kantojen huomioiminen ja kuunteleminen palvelevat keskustelua ja ylläpitävät sen mahdollisuutta. Näin keskustelu näet toimii paremmin myös tunnetasolla. Mikäli eri mieltä olevan keskustelijan tunteisiin suhtautuu vähätellen ja torjuvasti, menettää luultavasti mahdollisuuden tulla itse ymmärretyksi oikein. Sovittelevassa journalismissa tulisi nähdäkseni rakentaa mahdollisuuksia toisen ymmärtämiselle, mutta samanmielisyyden tavoitetta ei prosessille tule asettaa.

Nikke Kinnunen