Sovittelu on yhteiskunnallista Tetristä

Työpajaamme osallistunut journalistiopiskelija Nikke Kinnunen pohtii sovittelun perimmäistä luonnetta. Samanmielisyyttä ei tavoitella, mutta sovitteleva ote voi avata ymmärtämään, miksi toinen ajattelee eri tavalla. Hyvänä esimerkkinä rinnakkaisten maailmojen avaamisesta Nikke pitää Vihreän Langan ja Maaseudun Tulevaisuuden yllättävää yhteisprojektia ruoan tuotannosta.

___

Työpajan aikana sovittelun käsite on mietityttänyt minua toistuvasti. Sovittelu ei viittaa mielestäni välttämättä prosessiin, jonka lopputuloksena olisi sovinto. Kyseessä on ennemmin yritys löytää keskenään eri muotoisille palikoille mahdollisimman jouheva järjestys. Nykyaikaisissa moniarvoisissa ja monimutkaisissa yhteiskunnissa olisi suoranainen ihme, jos kaikki yhteiskunnan osat saataisiin sopimaan keskenään saumattomasti yhteen.

Sovittelussa onkin nähdäkseni ennen kaikkea kysymys yhteisymmärryksen synnyttämisestä. Työpajan aikana tästä on saatu useita hyviä esimerkkejä. Maaseudun Tulevaisuuden ja Vihreän Langan yhteisprojekti helsinkiläisen vegaanin ajasta siilinjärveläisellä maitotilalla ei tähdännyt kummankaan juttuun osallistuneen ihmisen, saati lukijoiden, maailmankuvan vaihtumiseen. Sen sijaan jutut (Vihreän Langan ”Vegaani maitotilalla” ja Maaseudun Tulevaisuuden ”Kiinnostus turvalliseen ruokaan yhdistää vegaania ja viljelijää”) onnistuivat toivottavasti valottamaan lukijoille, miksi joku ajattelee eri tavoin kuin itse.

Jotkut voivat liittää sanaan sovittelu myös ajatukseen kritiikittömyydestä. Tämä ajatus voi kuitenkin olla hätiköity. Sovittelevaa juttuprojektia tehdessä kaikkien asianomaisten kaikkien näkemysten allekirjoittaminen sellaisenaan ei auta yhteisymmärryksen synnyttämisessä, päinvastoin. Esitettyihin väitteisiin saa ja pitää suhtautua kriittisesti. Muutoin sovittelu muuttuu hymistelyksi.

Kriittinen suhtautuminen ja torjuva suhtautuminen ovat kuitenkin eri asia. Työpajan tapaamiskerroilla kuunteleminen nousi toistuvasti tärkeimpien sovittelijan työkalujen joukkoon. Jyväskylän Ylen toteuttamassa tunnin mittaisessa sovittelevassa keskusteluohjelmassa lääketieteen ja vaihtoehtohoitojen puolesta puhujat löysivät yhteisen maaperän potilaan auttamisesta. Lääkärit suhtautuvat usein kriittisesti vaihtoehtohoitojen toimivuuteen. Silti niillä nähtiin arvoa, mikäli ne auttoivat potilasta.

Sovittelevassa otteessa eriävien kantojen huomioiminen ja kuunteleminen palvelevat keskustelua ja ylläpitävät sen mahdollisuutta. Näin keskustelu näet toimii paremmin myös tunnetasolla. Mikäli eri mieltä olevan keskustelijan tunteisiin suhtautuu vähätellen ja torjuvasti, menettää luultavasti mahdollisuuden tulla itse ymmärretyksi oikein. Sovittelevassa journalismissa tulisi nähdäkseni rakentaa mahdollisuuksia toisen ymmärtämiselle, mutta samanmielisyyden tavoitetta ei prosessille tule asettaa.

Nikke Kinnunen

Mainokset