Sojoa ja A2:ta luennolla

Torstaina 15.9. puhuimme sovittelujournalismista Tampereen yliopiston journalismin ja viestinnän opiskelijoille. Kyseessä oli ”Journalismin iltapäivä” -luentosarjan osa otsikolla ”kohti rakentavampaa julkisuutta”: YLE:n tuottaja Pasi Toivonen puhui A2-iltojen ja Perjantain tekemisestä, Mikko Hautakangas esitteli sojo-projektia ja Laura Ahva osallistui Twitterissä livetwiittaukseen.

Teimme luennon livetwiittauksesta Storify-koosteen, joka löytyy täältä.

Tämän viikon perjantaina 30.9. Laura ja Mikko ovat puhumassa projektista Tutkijoiden yö -tapahtumassa Tampereen Museokeskus Vapriikissa. Keskustelu jatkuu siis, eikä vain  netissä!

 

Sovittelevuutta jälkikeskusteluun

Moni toimittaja kokee, että jutun julkaisemista seuraava jälkikommentointi ei kuulu enää toimittajalle. Myös työpajoissa kävi selväksi, että juttukommenttien lukemista ei pidetä kovin järkevänä toimittajan ajankäyttönä. Verkkokommentointi jätetään elämään omaa elämäänsä.

Keskustelun kärjistyminen tapahtuu kuitenkin usein juuri jälkikeskustelussa, vaikka itse asetelmat eivät välttämättä synnykään sen aikana. Pohdimme työpajoissa, miten jännitteitä purkava jälkikeskustelu voitaisiin ottaa huomioon journalistisen työn eri vaiheissa. Millaisin keinoin voisi kutsua toista kuuntelevaan, ratkaisuja etsivään verkkokeskusteluun jatkuvan kinaamisen sijaan? Kinaamisen, joka karkottaa pois osan keskustelijoista.

Puhuimme työpajoissa siitä, miten aiheen kehystämisellä ja rajaamisella voi olla vaikutusta jutun synnyttämään keskusteluun. Pieneen ja konkreettiseen kiistaan on helpompi etsiä uusia ja rakentavia näkökulmia kuin suureen ja ideologiseen. Myös haastateltavien valinnalla voi olla merkitystä syntyvän keskustelun kannalta.

Juttu voi toimia myös herättelevänä keskustelunavauksena. Silloin jutun itsessään ei tarvitse olla erityisen sovitteleva, vaan varsinainen sovittelevuus toteutetaan jälkikeskustelussa.

Keskustelun pelisäännöt on hyvä tehdä selväksi. Voi sanoa suoraan, millaista keskustelua toivotaan ja mistä nyt pitäisi puhua. Moderointi hyväksytään ja sitä arvostetaan todennäköisemmin silloin, kun se on läpinäkyvää. Moderoinnin periaatteiden avaaminen edellyttää, että linja on selvä myös toimituksessa.

Toimittajan läsnä olo koettiin hyväksi keinoksi parantaa kommentointia, vaikka harva kertoi osallistuvansa itse. Keskustelun avaaminen vain määräajaksi mahdollistaisi sen, ettei toimituksen tarvitse ottaa aikaa ja vastuuta keskustelun seuraamisesta kuin vain tietyksi ajaksi. Voisiko freelancer taas hinnoitella keskustelun lukijoiden kanssa osaksi juttua?

Läsnä olevuus voisi olla myös kannustavan ja kiittävän palautteen antamista sen sijaan, että puututaan vain huonoihin kommentteihin. Huumorilla voi saada rentoutta keskusteluyhteyteen. Lukijallekin jää mukava ja henkilökohtaisempi kokemus. Asiattomuuksien siivoaminen voi olla välttämätöntä, mutta keskustelun rakentaminen pelkän kontrollin varaan vähentää kommentointia ja on loputon suo.

Conciliatory journalism?

Toinen kierros Helsingin ja Oulun työpajoja on nyt viety läpi onnistuneesti ja innostuneesti! Toisessa tapaamisessa kävimme läpi kokemuksia ja havaintoja, mitä kevään työpajoissa esiin nousseiden teemojen ympärillä on kesän aikana tehty – sovittelulasien läpi katsottuna suomalaisesta mediamaisemasta löytyy paljonkin esimerkkejä sovittelevasta ja rakentavasta otteesta, mutta myös (usein tahattomasti) vanhoihin poteroihin lankeavia ja jännitteitä vahvistavia journalistisia ratkaisuja.

Niitä hyviä esimerkkejä alamme nyt tuottaa lisää. Työpajalaisilla oli ilahduttavan monenlaisia aiheita ja erilaisia lähestymistapoja omien sojo-kokeilujensa ideoiksi, pienistä paikallisista kahnauksista globaaleihin jännitteisiin, tutkivasta journalismista osallistaviin mediapajoihin ja rakentavamman verkkokeskustelun kehittämiseen. Kerromme näistä täällä blogissa sitä mukaa kun tuotoksia tulee julki.

Työkaluja syksyn työn pohjaksi haettiin työpajoissa rakentavan journalismin, kansalaisjournalismin ja verkkokeskusteluttamisen toimintamalleista. Näiden pohjalta ehdottamiamme ”sovittelujournalismin periaatteita” lähdetään nyt sitten käytännössä testaamaan ja muokkaamaan edelleen. Samalla kootaan jo ensi kevään työpajoja, jotka pääsevät tammikuussa aloittamaan työnsä jo opitun pohjalta.

Me tutkijat valmistaudumme myös puhumaan hankkeestamme useissa kansainvälisissä konferensseissa tulevan syksyn ja talven aikana. Samalla olemme pohtineet sovittelujournalismi-käsitteemme englanninnosta. Tällä hetkellä osuvimmalta tuntuu conciliatory journalism. Sovittelujournalismin tavoitehan ei ole ratkaista puheena olevia ongelmia tai taivuttaa erimielisiä osapuolia sovintoon, vaan auttaa ymmärtämään yhdessä ristiriidan eri näkökantoja, purkaa julkiseen keskusteluun liittyviä jännitteitä ja vähentää riitelyä. Siksipä conciliation-termin eräs sanakirjamääritelmä puhutteli meitä erityisesti yksinkertaisuudellaan: ”conciliatory describes things that make other people less angry”.