Sovittelutyöstä oppeja journalistille?

Työpajoissa kuultiin sovittelutyön oppeja ja kokemuksia journalismin ulkopuolelta. Puheviestinnän yliopistonlehtori, sovittelijana itsekin toiminut Maija Gerlander kertoi esim. rikos- ja riita-asioiden sovittelua ja työyhteisösovittelua ohjaavista periaatteista. Vaikka journalistin tehtävä ei suoraan vertaudu tällaiseen nimetyn ulkopuolisen sovittelijan tehtävään, työpajakeskusteluissa kuitenkin vahvistui tuntuma, että paljon tästä osaamisesta on myös sovellettavissa.

Sovittelija ei tee ratkaisuja kiistan osapuolten puolesta eikä pakota muutoksiin, vaan kysyy ja ehdottaa. Tavoite ei useinkaan ole konkreettisessa ongelman ratkaisussa, vaan konfliktin hallinnassa, dialogisessa prosessissa: keskustelun avulla osapuolet oppivat toisistaan, itsestään ja käsillä olevasta asiasta. Kenenkään näkemys ei ole kokonainen totuus. Erilainen ei myöskään ole yhtä kuin vastakkainen: sovittelevassa prosessissa ei pyritä häivyttämään eroja, vaan kirkastamaan niitä. Tavoitteena on siis ymmärtää yhdessä – ei välttämättä yhteisymmärrys!

Tällainen prosessi edellyttää vapaaehtoisuutta: keskustelun osapuolilla on oltava halu osallistua keskusteluun ja ymmärtää paremmin. Tämän vuoksi sovittelevuus ei sovi välttämättä tavoitteeksi kaikkiin aiheisiin eikä kaikkiin konfliktin vaiheisiin. Journalistin työssä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi herkkyyttä haastateltavien ja näkökulmien valinnassa: joskus voi olla hedelmällistä pyrkiä kuulemaan niitä, jotka eivät ole keskustelussa äänekkäimpiä, vaan esimerkiksi hämmentyneitä.

Sovittelijan tehtävä on myös asiallisen keskusteluilmapiirin luominen ja keskustelun pelisääntöjen kontrollointi – keskustelun kannatteleminen. Tämä tehtävä kuulostaa hyvältä myös julkisen keskustelun ylläpitäjälle. Keinoja tähän voi etsiä vuorovaikutustaitojen työkalupakista. Puhuimme työpajoissa esimerkiksi oikein asetettujen ja ajoitettujen kysymysten voimasta: tarkentavien kysymysten avulla voi paitsi viestiä, että keskustelun osapuolia on kuultu, myös saada heidät kuulemaan itseään: ”huomaatko, miten viestisi voi tulla tulkituksi, onko tämä se viesti, jonka haluat välittää?” Joskus tulevaisuuteen tähtäävä kysymys voi myös avata konkreettisia ratkaisuja: ”Mitä pitäisi tapahtua, jotta tilanne muuttuisi?”

Rikos- ja riita-asioiden selvittämisessä sovittelu toimii yhtenä työkaluna ja vähentää muun muassa käräjäoikeuden taakkaa. YLE kertoi juuri kesäkuun alussa, että esimerkiksi Pirkanmaalla halukkuus sovittelumenettelyyn on huomattavasti lisääntynyt viime vuosina.

Kiinnostava esimerkki sovittelijan tuomisesta osaksi journalistista keskustelua on myös YLE:n KulttuuriCocktailin juttu ”Näin sovittelija ratkaisisi saamelaiskiistan”!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s